Polyuretaanin huumassa
Olen päässyt jo hyvin alkuun Blood Elf Hunter -cossini kanssa ja aloitin työstämään asuun kuuluvaa asetta sekä olkasuojuksia. Olen aivan tohkeissani ja palan innosta työstää projektia eteenpäin päivittäin. Olen myös innostunut käymään kuntosalilla, mikä on mielestäni vielä paljon oudompaa kuin polyuretaanipurkki kädessä riehuminen parvekkeella huivi naamalla (suojaa huuruilta)..
Alla kuvasarja olkasuojusten ja aseen työstämisestä seuraavaan cossiini. Käytetyt materiaalit: kartonki, maalarinteippi, ilmastointiteippi, puutikku, polyuretaani. Työkaluina ”mattoveitsi” ja vanha leipäveitsi (nopeuttaa veistämistä kummasti!).
Aloitin muotoilemalla kartongista raakileet, joiden ympärille olkasuojukset tulisivat rakentumaan. Mallailin kartonkia olalleni peilin edessä ja tein suuripiirteiset suunnitelmat olkasuojuksista. Mieluummin reilun kokoiset, koska aina on helpompi pienentää kuin suurentaa, jos huomaa mittavirheitä.
Maalarinteippi pitämässä olkasuojuksen leveyden hallinnassa (kapeni lopulta hieman polyuretaanin vaikutuksesta, koska fiksusti aloitin kasaamaan vaahtoa suojuksen ollessa juuri tässä asennossa, järkevämpää oli ollut antaa suojuksen olla normaalissa, olalla olevassa asennossa :–P Noh, virheistä oppii!).
Aseen alemman osan tukirakenne: kartonkia, puukeppi, jesaria ja maalarinteippiä. Visuaalisesti niin kaunis~… Not.
Leikin joskus aikaisemmin polyuretaanilla (=saumauseriste) ja tuolloin tekeleeni epäonnistui täydellisesti. Tällä kertaa olin vahingosta viisastunut ja maltoin odottaa vaahdon kuivumista aina seuraavaan päivään. Kuvassa vaahdon peittäminä ase ja olkasuojukset. Vaahtoa muuten kuluu yllättävän paljon, joten kannattaa varautua useampaan kauppareissuun…
Aseen osa vuoltuna oikeaan muotoonsa ja päällystettynä maalarinteipillä. Teippi tukevoittaa rakennetta ja tuo tasaisen pinnan, jonka päälle on helppo lähteä kasaamaan paperimassaa tai paper clayta.
Poikakaverin vihjeestä testasin vanhaa leipäveistä vuolemisessa ja se nopeutti HUOMATTAVASTI olkasuojusten muotoilua. Ekan suojuksen vuolin mattoveitsellä ja siinä meni reilut 3 tuntia, leipäveitsellä homma hoitui reilussa tunnissa! Mattoveitsi on silti hyvä apu tarkemmissa yksityiskohdissa ja se leikkasi pohjana ollutta kartonkia vaivattomasti (jouduin pienentämään olkasuojuksia huomatessani niiden olevan liian massiiviset).
Kuvassa olkasuojukset teipattuina ja alareunat leikattuina oikeaan, todellisuutta vastaavaan muotoonsa. Paperikaavat tein muotoilemalla ison arkin paperia suojuksen ylle, tekemällä tarvittavat laskokset saadakseni paperin ”nuolemaan” suojusta ja piirsin päälle toivotut yksityiskohdat. Leikkasin kuvion irti paperista ja täsmäsin muodot ottamalla kaavasta kopion.
Kuviot olen jo leikannut vaahtomuovista (kierrätin ja käytin vanhaa jumppa-/retkipatjaani, jolla ei ole ollut käyttöä sitten reiluun vuoteen…) ja kiinnittänyt kuumaliimalla olkasuojuksiin. Seuraava vaihe on lisätä timangiyksityiskohdat ja siirtyä sitten päällystyshommiin. Mietin vielä teenkö sen ensiksi paperimassalla, gessolla ja sitten paper claylla vai miten olisi järkevintä. Myös aseeseen kuuluvan yläosan tukirakenne on väsätty (tällä kertaa kierrätin kananmunakennon, appelsiinimehupurkin ja puolikkaan maitopurkin + pätkä puutikkua, joka kasattiin maalarinteipillä) ja päällystetty polyuretaanilla.
Lisää kuvia tulossa myöhemmin.
Polyuretaani on minulle uusi tuttavuus, joten sen työstäminen on vielä hakusessa. Se on kuitenkin huomattavan kevyttä materiaalia ja suhteellisen jämäkkää, kun sen tukee ja päällystää hyvin. Aion ehdottomasti hyödyntää tämän oivan materiaalin jatkossakin, vaikka sitä kuluu suhteellisen paljon (yhteensä aseeseen ja olkasuojuksiin sain uppoamaan 4 purkkia, mutta koska en ollut vielä tietoinen vaahdon hurjasta laajenemisesta, olisin varmasti säästeliäällä suihkuttelulla selvinnyt 3:lla).
