älä stressaa, kun cossaat
Tarvitseeko cossaamisesta todellakin ottaa niin suuri stressi?
Sitä kuulee ja lukee tekstejä siitä kuinka cossaaminen raastaa hermoja, aiheuttaa stressiä ja turhaantumista. Onhan se täysin ymmärrettävää, koska jokainen meistä cossaajista varmasti haluaa onnistua puvuissaan ja tehdä ne mahdollisimman hyvin. Kisoja harrastavat cossaajat eivät pärjää elleivät tee asuaan mahdollisimman mallin mukaisesti. Se on fakta.
MUTTA eihän se maailma siihen kaadu, jos joku yksityiskohta uupuu tai materiaali ei ihan nyt vastaa alkuperäistä.. Mielestäni cosplay on ennen kaikkea iloinen harrastus, jonka parissa puuhastellaan ja kehitytään käsitöissä ja ompelutaidoissa, saadaan uusia ystäviä ja otetaan hienoja kuvia aikaansaannoksista. Onko harrastus enää nautinnollista, jos sen parissa pakertaa itku kurkussa äärettömän kiireen ja paineen alaisena? Takaraivossa huutaa pieni ääni, joka sanoo ”ei tästä tule mitään, sä et osaa, pukusi on surkea”?
Sanoisin, että ei. Kenenkään ei tarvitse tehdä cossaamisesta itselleen sellaista. Stressiä ja paineita voi lievittää suunnittelemalla aikataulun, jonka mukaan ajoittaa tekemisensä ja ennen kaikkea aloittaa ajoissa ja varaa aikaa. Mitä se haittaa, jos aloittaa pukunsa teon vaikka puoli vuotta aikaisemmin? Saa ainakin valmiiksi ja jää aikaa muuhunkin (koulu, kaverit, muut harrastukset). Ja mitä sitten, jos asu ei aivan valmiiksi tulisi määräpäivään mennessä?
Esimerkkinä omalta kohdaltani voisi olla tuo Human/Blood elf hunter -cossi: se ei ole valmis, koska siitä puuttuvat rannesuojat, jotka valmistan seuraavaan kertaan mennessä, kun aion tuon vielä päälleni pistää. Kaiken kukkuraksi Desuconin Frostbiteä varten unohdin ottaa mukaan cossiin kuuluvan vyön enkä saanut kiinnitettyä kulmakarvoja tai korvia, kuten suunnitelmana oli (se kirottu korkki..!!). Ja hyvin asu silti toimi :–) Anteeksi tietenkin saa paljon sillä, ettei jokainen conittaja välttämättä tiedä ketä edes cossaan tai millainen ylläni olevan setin olisi kuulunut olla. Siinä mielessä harvinaisemmat anime-/peli-/ yms. hahmot ovat helpompia cossattavia, koska niistä ei ehkä ota samantapaista stressiä, että ”pakko tehdä viimeistä yksityiskohtaa myöten täydellinen”, vaan voi oikaista joissain kohti ja valmistaa asu huomattavasti käytännöllisemmäksi.
Mielestäni juuri nämä persoonalliset variaatiot tekevät cossiasuista niin mielenkiintoisia. On hauska bongata asuista asioita kuten miten jokin yksityiskohta on tehty, mistä se on valmistettu jne. Ei ole ollenkaan typerää muovata pukua itselleen sopivammaksi esimerkiksi mittasuhteiden osalta (ne ovat hyvin tärkeitä, vaikuttavat paljon kokonaisuuteen) ja liikkuvuutta sekä pukemisratkaisuja on hyvä miettiä. Kuka haluaa vapaaehtoisesti päälleen epämukavan puvun, joka on vaikea pukea eikä siinä voi istua? Okei, näitäkin pukuja on eikä niitä juurikaan voi muuntaa ergonimisemmiksi, mutta useimpia voi ja jos siihen on mahdollisuus, kannattaa ilman muuta tehdä niin. Conikokemuskin on huomattavati mieluisampi, kun voit nostaa kättä ja käydä vessassa ilman avustajaa : D Ei sillä, ihailen ja arvostan heitä, jotka kärsimyksistään huolimatta pukeutuvat hankaliin cosseihinsa ja vetävät conit asenteella loppuun asti.
