Postcrossing-kortteja! Kokoelmani on kasvanut ja olen saanut niitä yhteensä jo viisi! Jeij. Unkarista, Uudesta-Seelannista, Australiasta, Briteistä ja Valko-Venäjältä. Alla edellisen postauksen jälkeen saamani kolme korttia ^-^
Tää tuli Australista kissoja rakastavalta naiselta. Kuvassa hänen oma lemmikkinsä (:
Tämä saapui Valko-Venäjältä henkilöltä, joka kertoo maansa olevan kaunis ja täynnä hyvää ruokaa :–D
Kortti lähetettiin Uudesta-Seelannista ja kuvan rakennus on ilmeisesti saanut purkutuomion, jota kortin lähettäjä kovasti harmittelee.
Sellaista postia. Yllätyin, kun sain 2 korttia samalla viikolla ja olen ollut postcrossingissä mukana vasta pari kuukautta. Mukavahan nuita on saada ja jänskätä milloin seuraava tulee ja mitä siihen on käsin kirjoitettu (:
Miltein kuukausi vierähtänyt edellisestä postauksesta ja tässä välissä on ehtinyt blogailuvälinekin vaihtua. Edellinen kannettavani siis otti ja hajosi. Jälleen kerran. Se oli viimeinen kerta, sillä rupesi jo tympimään ainainen formatointi :–P Muulla tavalla koneeseen ei enään oikeen saanut puhtia. Nyt on siis uusi, tuliterä masiina sylissä ^-^Nykyinen rakkaani on Sonyn VAIO ja tuntuu toimivan vallan mainiosti. Ette arvaakaan miten ihanaa on pelata WoWia niin, ettei se lagita juurikaan edes Orgrimmarissa tai Alterac Valleyssa *3* En tiennyt, että pelaaminen voi olla näin ongelmatonta :–D
Mutta joo. Mikäli palataan luovuuden pariin tekaisin tänään pari äffyä saatuani innostusta perjantaina olleesta swappareiden miitistä. Jännitti kauheasti mennä, mutta menin kuitenkin ja kannatti. Mukavia, mielenkiintoisia swapparipersoonia ja joiden tekeleistä sai lisäpontta omaankin swappaamiseen. Huomasin olevani aikalailla ulkona suomalaisista swappipiireistä siinä mielessä, ettei mulla ollut hajuakaan mikä on in ja mitä HQ (high quality) swapeilta vaaditaan. Tulipahan päivitystä siihenkin seikkaan~
Tosiaan syntyi tällainen heleän vihreä FB labelbagin kautta. Vihreä on yksi lempiväreistäni ja tykkään käyttää sitä paljon swapeissani, samoin pinkkiä vaikka en miellä sitä suosikkiväreikseni.. Krääsälootaan vain on jotain syystä kerääntynyt kasa söpöjä ja pinkkejä asioita, joita en voi olla käyttämättä swappaukseen.
Itse tykkään lopputuloksesta tosi paljon, vaikka harvemmin tulee askarreltua täysin itseään miellyttävää jälkeä. Vaikka rakastan tunkea sivut täyteen tavaraa, ovat myös tällaiset simppelit ja selkeät, rauhalliset kokonaisuudet mun mieleen. Vihreä ja japanilaisuus tällä kertaa teemana. Shiba-koirat ovat ihanuuksia <3
Tartteis käydä Tiimarissa haalimassa lisää swappailukamaa. Käväisin siellä pikaisesti perjantaina odotellessani muiden miittiläisten saapumista ja huomasin sinne tulleen kaikkea uutta kivaa *,,,* Ja ennen kaikkea tartten sitä kontaktimuovia ja kivoja kyniä..
Sain vihdoin käsiini kunnollisen kuvan hieman vanhemmasta aikaansaannoksestani. Kuvassa on pukuompelija-opintojeni aikana tekemäni valmistujaismekko toiselle siskolleni. Mekko on tehty taftista, joka on valmistettu ruskeista ja oransseista langoista. Kankaan väri muuttuu lankojen ansiosta kivasti eri valaistuksessa ja kankaan pinta on ”eläväinen”, sillä se ei ole aivan tasainen. Vyötäröllä on irrallinen nauha viininpunaisesta taftista, joka on vuorostaan pinnaltaan tasainen. Mekko on vuoritettu ja helmassa on viininpunaista tylliä.
Mekko saattaa tulla uusiokäyttöön samaiselle siskolleni, kun hän valmistuu ammattikorkeasta sitten aikanaan. Ajatuksissa mahdollisesti helman mitan muokkausta ja punaisen tyllin sekä vyötärönauhan vaihtaminen toisen väriseksi. Tämä jos mikä on sitä kestävää kehitystä! Ilmeisesti mekko oli ja on hänelle mieluinen, kun haluaa hyödyntää tätä toistamiseen ja sehän se on tärkeintä :–)
Oma valmistuminen häämöttää vuoden päästä ja tuli mieleen, että sitä ehkä itsekin tartteis jotain juhlavaa päälle pantavaa. Siinä onkin mukavasti tyhjä jakso ennen valmistumista, jonka voisi käyttää oman juhlamekon suunnitteluun ja tekoon~ Mitähän keksis?
”It’s a project that allows anyone to receive postcards (real ones, not electronic) from random places in the world.”
– postcrossing.com
Eli suomennettuna postcrossaus mahdollistaa postikorttien saamisen satunnaisista paikoista ympäri maailman. Harrastuksessa rekisteröidytään ylläolevalle sivustolle, josta pyytämällä sivusto arpoo randomisti jonkun toisen sivulle rekisteröityneen henkilön osoitteen. Sinun tulee lähettää kortti tälle henkilölle ja on suotavaa tutustua hänen profiiliinsa, jos tällä olisi vaikka toiveita korttien kuva-aiheista tai siitä mitä niihin kirjoitetaan. Sinä taas vastaavasti vastaanotat randomeja postikortteja postitse täysin yllättäen ^-^
Tällaisen harrastuksen aloitin kirjeenvaihdon ja swappailun ohessa ja kivalta vaikuttaa (: Olen toistaiseksi postittanut kaiken kaikkiaan 3 korttia ja saanut 2. Alla kuvat ihkaensimmäisistä korteistani!
1. korttini tuli Unkarista 33 -vuotiaalta mieheltä. Hän valitsi minulle animeaiheisen kortin mun mielenkiintojen perusteella ja kivan kortin laittoikin :–3 Kivan talvinen ja sievä.
2. korttini saapui Briteistä alunperin korealaiselta mieheltä. Kiva kortti tämäkin, alkuperä käy ainakin välittömästi ilmi.
Itse olen lähettänyt vastaanottajien toiveiden ja mielenkiinnon kohteiden mukaisia kortteja ja koittanut raapustaa niihin jotain kivaa. Kenties ajatuksia yhteisistä harrastuksista ja viime aikojen kuulumisia, sellaista perushuttua~ Postcrossing on leppoisa ja ”kevyt” harrastus eikä vaadi yhtä paljoa aikaa ja vaivaa kuin esimerkiksi kirjeet ja swapit. Silti pääsee kurkistamaan jonkun toisen elämään toisella puolen maapalloa. Mukava harrastus, jota suosittelen lämpimästi! Kaiken lisäksi saadut kortit voi säilöä ja niitä voi katsella vielä vuosienkin päästä ^-^
Koulussa tuli tehtyä opintokokonaisuuteen liittyen piirros, maalaus ja veistos. Aiheena tuli olla kestävä elämä tavalla tai toisella ja otin omaksi lähtökohdakseni henkisen hyvinvoinnin. Minulle hyvinvoinnin takaavat läheiset ja siksi toin tulkintoihini mukaan perheen, ystävyyden ja huolenpidon. En ostanut mitään uusia materiaaleja teoksia varten, vaan käytin kaikkea mitä omista varastoistani löytyi. Kestävyyttä tukevaa toimintaa sekin (:
Norsu syntyi sanomalehdistä, kanaverkosta, maalarinteipistä, paperimassasta, tyhjistä tuikkukynttilöistä ja akryylimaaleista. Kuviointiin otin inspiraatiota siitä, miten intialaiset koristelevat norsuja juhlia varten. Korkeus noin 25cm.
Maalaukseen yhdistin akryylivärejä, printattua kuvaa, postimerkkejä ja kirjaintarroja. Tämä meni lahjaksi kirjeystävälleni Sri lankaan. Matkan aikana Sri lankassa ystävystyttiin tosi hyvin ja tarkoitus oli lähteä sinne uudestaan joku päivä. Sain visiittini viimeisenä päivänä kirjekaveriltani runon, joten tämä on ikäänkuin vastalahja siitä osoittamaan ystävyytemme lujuuden (:
Perhepiirroksen toteutin kollaasimaisesti vesiliukoisia puuvärejä, silkkipaperia, kynsilakkaa, kimalleliimaa, mustaa stabilotussia yms. käyttäen.
Hiihtoloma meni nopeasti (liian nopeasti) ja arkeen paluu on tuntunut kamalan ylivoimaiselta, mutta ajatus siitä, että kiireinen jakso päättyy tähän viikkoon, motivoi jaksamaan (: Vaikka onkin ollut työntäyteisiä viikkoja, on työskentely ollut mukavaakin ja on saanut tutustua uusiin ihmisiin.
Rippimekko-projektini on saatu päätökseen ja siskoni oli varsin tyytyväinen lopputulokseen. Rippijuhlat pidettiin viime sunnuntaina ja mekko sai ilokseni kehuja siskoni kavereilta ja juhlavierailta (: Itse sitä vaan on turhankin kriittinen aikaansaannostensa suhteen, mutta pidän mekkoa loppujen lopuksi varsin onnistuneena luomuksena. Tärkeintä, että siskoni tykkäsi.
Malli suunniteltiin yhdessä siskon kanssa. Yläosasta tuli vartaloa myötäilevä ja helmasta runsas ja ilmava. Vyötäröllä leveä kaitale ja keskellä takana piilovetoketju.
Keltainen päällikangas on silkkiä, alla Venexia -vuorikangas (valkoinen ja oranssi) sekä helman ilmavuutta tuomassa valkoinen tylli. Yläosaan rakennettu korsettimainen pieni body, jossa on käytetty rigilenenauhoja. Mekon yläreunaan on ommeltu silikoninauha, jotta mekko pysyy varmasti päällä.
Yläosan laskokset toteutin muotoilemalla ne nuken päällä. Helman päädyin lopuksi kaavoittamaan, sillä sen valmistaminen muotoilemalla ei tuottanut tyydyttäviä tuloksia.
Toinen siskoni teki ripiltä pääsevälle kampauksen, kun on kerran siihen työhön koulutuksenkin saanut. Aika kiva paketti siis kaiken kaikkiaan, vaikka ette valitettavasti pääse kampausta kuvista näkemään. Mekosta otetut kuvatkin ovat onnistuneita ja voin hyödyntää niitä portfoliossa.
Koulun harjoitustyönä opparia varten valmistamalla kurssilla suunnittelin kuvitteellisesta toimeksiannosta Indiskalle 3 asukokonaisuuden minimalliston. Tarkoituksena oli korostaa intialähtöistä designia ja käyttää värejä rohkeammin. Tällaista jälkeä syntyi:
Kyseessä on luonnosasteelle suunnitellut vaatteet, joissa on kehittämisen varaa. Olen kaikista tyytyväisin keskimmäiseen asukokonaisuuteen: siinä tulee ilmi parhaiten oma suunnittelutyylini. Asukokonaisuus on myös sellainen, jota voisin itse käyttää. Tunikaa ja mekkoa voisin parantaa yksinkertaistamalla ja lyhentämällä tunikaa. Mekkoon sen sijaan voisi lisätä vielä hieman mosaiikkimaista aplikaatiota rintamukseen.
Swappailua kv (=kansainvälinen) -tasolla~!
Ylimmäisenä oleva deco ja keskimmäinen FB ovat kirjekaverille tehtyjä (: Toivottavasti ilahtuu niistä joskus nämä saatuaan~ Värejä, söpöjä tarroja, kimalleliimaa, koristelehtiä.. Niistä on näppärästi ja nopeasti valmistuvat swapit tehty! En ole sen sortin swappari, joka puuhaisi yhden tekeleen parissa hirmuisia aikoja. Tällainen askartelutapa on se mun juttu.
Alimmainen friendship book (=FB) on tehty) on tehty labelbagin (=LB) kautta. Samaa ideaa kuin ylemmissä swapeissa, mutta värimaailma ei ole niin räiskyvä. Keskellä tulostettu kuva, taustalla kuviopaperia, söpöjä tarroja, kimalleliimaa..
Cossiasioista sen verran, että Traconiin nousi Nausicaan puvun rinnalle toinen varteenotettava vaihtoehto: Gokinjo monogatari -animesarjan Mikako! Mikako on hurjan söpö tyttö, joka pukeutuu todella tyttömäisiin asuihin. Mikako opiskelee osuvasti vaatealaa minun tapaani ja sarja pyöriikin paljon sen ympärillä, toki ihmissuhteetkin ovat tärkeässä roolissa. Onhan kyseessä sentään Ai Yazawan (NANA, Paradise Kiss) luoma sarja.
Pitää katsoa tilannetta kesän lopulla harjoittelun jälkeen, että miten on aikaa ja jaksamista koulun jatkuessa työstää cossia. Nausicaa ja Mikako ovat molemmat vaativuudeltaan aika samantasoisia, kummallakin on simppeleitä ja suhteellisen lyhyessä ajassa valmistettavia asuja.
Jää nähtäväksi kumpi toteutuu Traconiin.
Aikaansaamiani kv-swappeja.
FB:t ylimpänä ja niiden alla minidekoja. Söpöt ja värikkäät koristelut on mun juttu ollu jo pitemmän aikaa swappailussa. Käytän swappailussa paljon hyväkseni itse kerättyä matskua kuten lehtileikkeitä, lahjaksi saatuja kiiltokuvia ja tarroja, postimerkkejä jne. Swappaamiseen ei tarvitse käyttää hillittömästi rahaa, mutta toki kiva on välillä ostella glitterliimaa ja paljetteja : )
Tässä slameja kaikki, paitsi Transformers-deko. Kontaktimuovi ja liima on käynyt vähiin, joten olen joutunut turvautumaan leveään teippiin. Ei ehkä ole kaikista siistein tapa, koska aina jää jotain ryppyjä, MUTTA on sekin omanlaisensa tehokeino. Välillä tykkään tehdä simppeleitä ja tarkasti aseteltuja kansia, välillä taas on kiva tehdä oikeita väri-/säläoksennuksia.
: D
Selailin läpi 2012 keväälle suunniteltuja huippudesignereiden mallistoja. Harvoin sattuu kohdalle sellaisia mallistoja, joissa koko kokonaisuus miellyttää. Yleensä bongailen satunaisesti muutaman hyvä asun per mallisto, mutta nyt koin positiivisen yllätyksen: Vivienne Westwoodin mallisto on todella inspiroiva ja ihana! Se on selkeästi ottanut vaikutteita Aasiasta, joka ilmenee monella tapaa asusteissa, koruissa, kankaissa, silueteissa.
Westwoodilta suosikkejani ovat erityisesti ”valuvat” vaatteita, joissa on paljon kerroksia ja laskoksia. Kuvia niistä alla.
Molemmissa ylläolevissa kuvissa on nähtävissä kerroksia, poimuja ja repaleisuutta. Kaunista ja kokonaisuudet miellyttävät silmää <3 Tykkään todella paljon!
Kuvassa söpö ja yksinkertainen kokonaisuus: lantiolle pussittuva yläosa ja kapea alaosa tasapainottavat toisiaan.
Asun japanilaishenkinen siluetti tuo mieleen samurain. Malliin sopisivat monenlaiset kankaat erilaisilla kuoseilla. Ihanaa ja rönsyilevää~
Juuri malliston aasialaisteema vetoaa ja koska aihe on itsellenikin rakas, en ihmettele miksi pidän mallistosta niin paljon (: Täytyy pitää Westwoodia jatkossa paremmin silmällä. Ylipäätään huippusuunnittelijoiden mallistoja voisi seurata aktiivisemmin, köhköh.
Sain työharjoittelupaikan kesäksi paikallisesta kesäteatterista, jonne pääsen luokkakaverin kanssa assaroimaan pukusuunnittelijaa työssään. Toimenkuvaan tulee kuulumaan auttamista suunnittelu- ja toteutustyössä. Aloitamme projektia jo kevään aikana koulun ohella.. JEE! Kiinnostuin teatteripuvustuksesta suurimmaksi osaksi cosplayn ansiosta, sillä luulisin harrastuksen tuomista taidoista olevan hyötyä juuri kekseliäisyyttä vaativalla teatteripuvustuspuolella (: Jännää nähdä millaista touhu käytännössä on, ainakaan tekemisen puutetta ei tule olemaan! Kenties urasuunnitelmat hieman selventyisivät tämän tilaisuuden myötä…
Ja sitten se suuri ja työteliäs opinnäytetyö, jota pitäisi pikkuhiljaa ruveta miettimään. Olen pyöritellyt mielessäni teemoja työnhakuun ja tutkimukseen liittyen. Työnhakuun olin ajatellut suunnitella oman malliston eräänlaisena taidonnäytteenä tutustuen johonkin minulle uuteen asiaan. Lopputuloksena toteuttaisin yhden asukokonaisuuden. Tutkimuspainoitteiseen oppariin taas olin pohdiskellut katumuotiasiaa: voisiko siitä tehdä tutkimusta, koska se aiheena kiinnostaa ja motivoi myös suunnittelutyössä. Ei olisi poissuljettu ajatus sekään, että toteuttaisin työn lopuksi katumuotivaikutteisen asun.
.. Ehkä yhdistänkin nuo kaikki yhteen ja samaan oppariin?
Onneksi on vielä aikaa miettiä D:
Tarvitseeko cossaamisesta todellakin ottaa niin suuri stressi?
Sitä kuulee ja lukee tekstejä siitä kuinka cossaaminen raastaa hermoja, aiheuttaa stressiä ja turhaantumista. Onhan se täysin ymmärrettävää, koska jokainen meistä cossaajista varmasti haluaa onnistua puvuissaan ja tehdä ne mahdollisimman hyvin. Kisoja harrastavat cossaajat eivät pärjää elleivät tee asuaan mahdollisimman mallin mukaisesti. Se on fakta.
MUTTA eihän se maailma siihen kaadu, jos joku yksityiskohta uupuu tai materiaali ei ihan nyt vastaa alkuperäistä.. Mielestäni cosplay on ennen kaikkea iloinen harrastus, jonka parissa puuhastellaan ja kehitytään käsitöissä ja ompelutaidoissa, saadaan uusia ystäviä ja otetaan hienoja kuvia aikaansaannoksista. Onko harrastus enää nautinnollista, jos sen parissa pakertaa itku kurkussa äärettömän kiireen ja paineen alaisena? Takaraivossa huutaa pieni ääni, joka sanoo ”ei tästä tule mitään, sä et osaa, pukusi on surkea”?
Sanoisin, että ei. Kenenkään ei tarvitse tehdä cossaamisesta itselleen sellaista. Stressiä ja paineita voi lievittää suunnittelemalla aikataulun, jonka mukaan ajoittaa tekemisensä ja ennen kaikkea aloittaa ajoissa ja varaa aikaa. Mitä se haittaa, jos aloittaa pukunsa teon vaikka puoli vuotta aikaisemmin? Saa ainakin valmiiksi ja jää aikaa muuhunkin (koulu, kaverit, muut harrastukset). Ja mitä sitten, jos asu ei aivan valmiiksi tulisi määräpäivään mennessä?
Esimerkkinä omalta kohdaltani voisi olla tuo Human/Blood elf hunter -cossi: se ei ole valmis, koska siitä puuttuvat rannesuojat, jotka valmistan seuraavaan kertaan mennessä, kun aion tuon vielä päälleni pistää. Kaiken kukkuraksi Desuconin Frostbiteä varten unohdin ottaa mukaan cossiin kuuluvan vyön enkä saanut kiinnitettyä kulmakarvoja tai korvia, kuten suunnitelmana oli (se kirottu korkki..!!). Ja hyvin asu silti toimi :–) Anteeksi tietenkin saa paljon sillä, ettei jokainen conittaja välttämättä tiedä ketä edes cossaan tai millainen ylläni olevan setin olisi kuulunut olla. Siinä mielessä harvinaisemmat anime-/peli-/ yms. hahmot ovat helpompia cossattavia, koska niistä ei ehkä ota samantapaista stressiä, että ”pakko tehdä viimeistä yksityiskohtaa myöten täydellinen”, vaan voi oikaista joissain kohti ja valmistaa asu huomattavasti käytännöllisemmäksi.
Mielestäni juuri nämä persoonalliset variaatiot tekevät cossiasuista niin mielenkiintoisia. On hauska bongata asuista asioita kuten miten jokin yksityiskohta on tehty, mistä se on valmistettu jne. Ei ole ollenkaan typerää muovata pukua itselleen sopivammaksi esimerkiksi mittasuhteiden osalta (ne ovat hyvin tärkeitä, vaikuttavat paljon kokonaisuuteen) ja liikkuvuutta sekä pukemisratkaisuja on hyvä miettiä. Kuka haluaa vapaaehtoisesti päälleen epämukavan puvun, joka on vaikea pukea eikä siinä voi istua? Okei, näitäkin pukuja on eikä niitä juurikaan voi muuntaa ergonimisemmiksi, mutta useimpia voi ja jos siihen on mahdollisuus, kannattaa ilman muuta tehdä niin. Conikokemuskin on huomattavati mieluisampi, kun voit nostaa kättä ja käydä vessassa ilman avustajaa : D Ei sillä, ihailen ja arvostan heitä, jotka kärsimyksistään huolimatta pukeutuvat hankaliin cosseihinsa ja vetävät conit asenteella loppuun asti.
Eli mitä siis on suunnitelmissa.
Kuvan otti Esa Ala-Petäys.
* Frostbite: Human hunter, World of Warcraft TEHTY!
* Animecon IX: Toph Bei Fong (kuva viime vuoden Animeconista, Turusta) VALMIS
* Tracon VII: Nausicaa SUUNNITTEILLA
Toph Bei Fongin asu minulla onkin valmiina viime vuodesta, mutta aion parannella hiuspantaa Animeconia varten (se tarvitsee jämäkän tuen, jotta se pysyisi siistinä vasten peruukin ”pullaa” ja kovien pompuloiden tilalle olisi kiva löytää pehmeät ja pörröiset :–D Piilareita en välttämättä tilaa uudestaan, koska silmät niin vähän peruukin alta näkyvät.
Nausicaa on ollut mielessä jo jonkin aikaa, mutta en ole vielä osannut valita minkä Nausicaan asuista tahtoisin kaikista mieluiten tehdä.. Vaihtoehtoja on monta, mutta Traconiin on vielä sen verran pitkä aika, että asiaa kerkiää kyllä miettimään. Nausicaan valitsin siksi, että kyseinen elokuva on yksi Ghiblin parhaimmista yhdessä Prinsessa Mononoken kanssa. Nausicaan cossaajia näkee coneissa harvoin, joten siinä myös toinen peruste tukemaan valintaa (: Nausicaa on topakka persoona, josta saa puvusta riippuen hyvinkin tyttömäisen tai vastapainoisesti varteenotettavan taistelijan.
Jossain välissä olisi myös kivaa vetää uudestaan toi Hunter -cossi, tällä kertaa alunperin aiottuna Blood elffinä (koska poikkis sai iholiimapurkin auki \o/). Saas nähä tarjoutuuko mahdollisuus, sillä puvun käyttäminen vaatii viileää vuodenaikaa, jotta siinä hengailu olisi inhimillistä. Joitain korjauksia pitää myös tehdä, kuten paikata maalauksia TAI tehdä liivi uudestaan suoraan vihreästä tekonahkasta ja olkasuojukset ottivat hieman damagea, joten niitä on lujitettava, samoin tarranauhakiinnitystä ”vankistettava”.
Desucon tuli koettu ensimmäistä kertaa Frostbiten muodossa, joka oli myös itsessään ensimmäinen koskaan järjestetty sellainen. Tällä kertaa conikokemuksessa oli poikkeavaa se, että olin yksin liikenteessä. Halu cossaamaan ja coneilemaan oli niin kova, että halusin lähteä, vaikken kaveria mukaan saanutkaat. Eikä harmita!
Con oli kokonaisuudessaan hyvä: tunnelma katossa ja vallitseva suvaitsevaisuus erilaisia ihmisiä kohtaan ilahduttaa aina. Vesipisteistä huolehdittiin ja henkilökunta oli mukavaa (vaikka joku ei osannutkaan vastata, hän osasi opastaa sellaisen tyypin luokse, jolla kaivattu tieto oli). Talven keskelle kaivataan juuri tällaisia tapahtumia. Sibeliustalo ei conipaikkana päihitä Traconin Tampere-taloa eikä Frostbite tapahtumana aivan pilvissä olevia odotuksiani täyttänyt. Tracon säilyy edelleen oman conilistani kärkipaikalla. Mutta palatakseni pakkasen puremaan: ohjelmistoon tutustuin sen verran, että kävin katsomassa Hall cosplay -kisan lauantaina (oli muuten todella tasokkaita cossaajia valittu kisaan!) ja sunnuntaina kuuntelin Naruto – ja Pokémon -aiheisia paneeleja (olivat erittäin viihdyttäviä ja mieltä lämmitti erityisesti se, että Naruto -panelisti ylisti sellaisia hahmoja, jotka ovat myös omia suosikkejani (Rock Lee ja Orochimaru) ^-^).
Muistoksi ostin taidekujalta Poképallo -kaulakorun (aivan älyttömän makee!), nuorimmalle veljelle Hopeanuoli -aiheisen kirjanmerkin (voi käyttää sitä kätevästi WEEDiä lukiessaan :3) ja lopuksi vielä 3 kpl:tta Pokémon mangaa (joka pohjautuu käsikonsolipeleihin, ei itse animeen). Suosikkicosseiksi sen sijaan voisin luetella useat Ranka Leet (Macross Frontier), joita ilokseni conista bongasin, Mortal combatin liskoihmishahmon (en valitettavasti tiedä tarkkaa nimeä, mutta oh my god! se asu oli upea ja yksityiskohtainen, tarkasti toteutettu), Soul eater -sarjan Tsubakin (jota olen itsekin cossannut Bakassa 2010) ja Zukon The last Airbender -animaatiosarjasta (:
Alla kuva tapahtumassa käyttämästäni cossipuvusta (kuvasta tosin puuttuvat blood elfille ominaiset suippokorvat ja pitkät kulmakarvat) PAITSI fiksuna tyyppinä unohdin ottaa kokonaan tuon vyön mukaan Lahteen JA iholiiman korkki oli juuttunut niin tiukasti kiinni, etten saanut haltiakorvia tai -kulmakarvoja kiinnitettyä, JOTEN cossasin sitten Human hunteria :–D Mutta ei se mitään, asu oli kuitenkin toimiva puutteineenkin.
Eteinen on ainut paikka tässä huushollissa, jossa tavaraa ei ole taustalla ylettömiä määriä. Siksi niin monet ”koticossikuvat” on otettu samaisessa kohdassa. Haluan edelleen sen kolmion meille, jotta saataisiin yksi huone, jossa säilyttää kaikki harrastuksiin liittyvä roina (ompelukone, saumuri, sovitusnukke, kankaat ja poikkiksen omat jutut)… Ehkä sitten joskus.
Alla kollaasi suunnittelemistani jakuista syys-talvelle 2012.
Värit saattavat vielä vaihtua joidenkin mallien kohdalla, mutta itse jakut eivät tule rakenteellisesti enää muuttumaan. Materiaaleina pehmeää puuvillaa ja sekoitteita.
