Reissu oli uskomaton! Kyllä kannatti tehdä.
Näin ja koin niin paljon uusia ja ihmeellisiä asioita, joita ei suomalainen voi ymmärtää tai tietää ellei itse käy paikan päällä. Luonto ja maisemat olivat jotain aivan uskomatonta ja paikalliset ihmiset todella ystävällisiä ja elämänmyönteisiä. Elintaso maassa on heikompi ja kerjäläisiä näkyi katukuvassa, mutta tästä kaikesta huolimatta Sri Lanka oli upea paikka.
Eniten pidin reissussa kuitenkin ihmisistä, joiden kanssa vietin aikaa eli Piyumin perhe ja ystävät. Oli ihanaa tuntea itsensä niin tervetulleeksi ja he olivat joka tilanteessa valmiita auttamaan minua (: Se tuntui todella hyvältä. Mitään alkujännitystäkään ei ollut, vaan juttu luisti heti ensi hetkestä lähtien.
Kuljimme ympäri Sri Lankaa bussilla, three-wheelerilla, junalla ja autolla. Kävimme Kandyssa vuorilla katsomassa vesiputouksia, kastelimme jalkamme etelärannikolla mereen, pääsin juottamaan ja silittämään norsua norsupuistossa, vierailimme monessa temppelissä ja opin paljon buddhalaisuudesta ja maan historiasta. Tunnen oloni paljon rikkaamaksi nyt, kuin ennen reissua.. Suosittelen kaikille matkaa Sri Lankaan ja ennenkaikkea: nähkää maa turistirysien ulkopuolella jos mahdollista. Siten maan ihmeellisyyden pääsee todella kokemaan.
Kuvassa juotan ”teininorsua”, joka oli hurjan söpö, mutta myös aika vahva :–D Meinasi napata koko pullon käsistä. Kiitos Piyumille kuvan ottamisesta.
Ja sitten opiskelusta. Keskiviikkona on katselmus, jossa esittelemme jakkumalliston ja mallikappaleen opettajille ja muulle ryhmälle. Projekti on omalla kohdallani jo miltein finaalissa, tarvitsee vain piirtää muutama esityskuva, viimeistellä mainos ja askarrella materiaalikartta. Olen valmistamassa jakkua kovaa vauhtia koulussa ja siitä puuttuu enää periaatteessa vuoritus ja napitus, joten se valmistuu ihan ajallaan ennen katselmusta. Täytyy postata siitä kuvia vaikkapa myöhemmin tänne yhdessä esityskuvien kanssa.
Keksin mallistolle myös nimen ”August” viitaten ajankohtaan, johon se on suunniteltu, mutta sanan toinen merkitys ”jylhä” sopii myös inspiraation lähteenä olleen taideteoksen maiseman kuvaamiseen. Joten se on mielestäni oikein passeli nimike mallistolleni (:
Ensi kertaan!
Lähden joulukuun alussa viikoksi Sri Lankaan tapaamaan kirjekaveriani, jonka luona asun tuon koko ajan. Lento lähtee 2. joulukuuta ja saavun Colomboon (Sri Lankan pääkaupunki) seuraavana päivänä varhain aamulla. Matkalla on vaihto Frakfurtissa, Saksassa, sillä ainakaan vielä Suomesta ei ole suoria lentoja Colomboon (?). Jänskättää jo sekin, että lennän yksin ja yritän selvitä eksymättä myös tuosta vaihdosta, mutta onneksi siinä on useampi tuntia aikaa löytää oikea kone :–D
Ollaan kirjoiteltu kirjekaverin kanssa parisen vuotta ja siinä samalla huomattu paljon yhteistä erityisesti ajatusmaailman kanssa. Vaikka tapaaminen jännittääkin, tiedän, että tulemme varmasti hyvin toimeen etenkin sitten, kun alkujännitys vähän helpottaa (–:
On mahtava tilaisuus päästä näkemään aivan toinenlainen maa toisella puolella maapalloa paikallisen asukkaan opastamana. Mitä kaikkea arkeen kuuluu? Miten temppeleissä tulee käyttäytyä? Millaista kasvillisuutta ja eläimistöä saarella on? Ja tietysti ennen kaikkea millainen hän itse perheineen on?
Rokotukset on hankittu ja huomenna alkaa maitohappobakteerien syönti, malarialääkkeet mukaan varmuuden vuoksi. Olen koittanut valmistautua matkaan parhaani mukaan, mutta olen varma, että ensiviikolla pakatessani huomaan tarvitsevani sitä sun tätä. Parasta siis aloittaa pakkaaminen ajoissa, jotta ehdin hankkia puuttuvat jutut matkalle mukaan (-:
Maahan saa viedä vain 50e käteistä, sri lankalaiset nukkuvat pienillä tyynyillä ja syövät ruokansa käsin. Temppeleihin ei saa mennä farkuissa tai paljastavissa vaatteissa ja yöt nukutaan hyttysverkon alla. Valuuttana ovat Sri lankan rupiat ja sisällissodan jäljiltä pohjois-osassa maata on edelleen miinakenttiä. Siinäpä jotain mitä olen Sri Lankasta olen oppinut matkaa varten.
Mielenkiintoinen maa ja mielenkiintoinen matka edessä!
Innostuinpa taas tovin jälkeen swappailemaan slameja ja fb:itä (–: Alapuolella olevassa kuvassa on 4 viimeisistä tuotosta ja kaikki tulevat matkustamaan ulkomaille. 2 ensimmäistä ovat slameja ja 2 jälkimmäistä fb:itä.
Mulla on selkeästi havaittavissa tiettyjä kausia swappauksessa: välillä teen niitä kuin viimeistä päivää ja välistä saattaa mennä kuukausikin, etten tee ainuttakaan. Samaan tapaan huomaan toistavani jonkun aikaa jotain ”trendiä” koristellessani swappeja, joskaan katkoviivoituksesta en varmaan koskaan pääse eroon. Se antaa jotenkin niin mukavat raamit swappailulle ^-^!
Ja sitten niitä jakkuja, joita lupasin. Tässä näytille 3 suunnitelmaa edestä ja takaa värien kera. Nimet jakuille tulevat suoraan puiden englannin kielisistä nimistä esimerkkinä maple (vaahtera), willow (paju) ja pine (mänty).
Käsite ”jakku” on suhteellisen laaja ja se käsittää niin sisä- kuin ulkokäyttöönkin tarkoitetut jakut (jolloin liipataan jo tosi läheltä takkeja!). Omissa suunnitelmissani näkyy paljon rentoja jakkuja, jotka sopivat sisälle ja ulos riippuen onko vuodenaika alku- vai loppusyksy. Tykkään leikitellä hihojen pituuksilla ja on kiva luoda söpöä ja rokahtavaa rinta rinnan.
Vyöni on nyt miltein valmis kaikkine solkineen ja reisisuojuksineen :–) Alla todella huonolaatuinen kuva lopputuloksesta, joka kaipaa vielä hieman viimeistelyä maalin ja kiinnityksen suhteen:
Vaihekuvia ei tällä kertaa ole, mutta materiaaleista sen verran, että vaahtomuovia, kuminauhaa, gessoa, maalarinteippiä, kuumaliimaa, superliimaa, akryylimaaleja ja nahkanauhaa tuohon meni. Ihastuttavat punertavat kalsarini eivät kuulu cosplay-asuun, mutta jotain oli oltava jalassa kuvanotto hetkellä.. Lovely~
Olkasuojukset ovat myös valmiit. Saatte nähdä ne myöhemmin :3
Koulun jakkutehtävässä olen edistynyt siten, että suunnitelmistani valittiin opettajan kanssa 5 parasta luonnosta, joita lähden hiomaan. Yhteisenä tekijänä jakuissa ovat suuret napit ja jakkuja on eri tyylisiä aina asusteena toimivasta liivijakusta ulkona pidettävään lämpimämpään jakkuun (jakut on suunnattu kaudelle syksy/talvi 2012). Materiaaleiksi olen ajatellut villasekoitteita sekä jotain ohuempaa puuvillaa, kenties gabardiinia? Valmistettavan jakun materiaali on jo valittuna, mutta sen kuitupitoisuudet ovat toistaiseksi hämärän peitossa. Jokatapauksessa kyseessä on pehmoinen matsku <3 Tykkään hirmuisesti. Väriskaalasta löytyy ruskeaa, harmaata, keltaista ja sinistä (:
Kuvia jakkusuunnitelmista tulossa edelleen joskus myöhemmin, pahoittelen saamattomuuttani.
Cossiasioissa tullaan taas (:
Olen puuhannut pari päivää olkasuojusten kanssa. Muovasin niihin lisää yksityiskohtia paperimassasta, päällystin lisää paper claylla, gessosin ja maalasin. Alla kuvat paperimassan, paper clayn ja gesson jälkeen sekä maalauksen jälkeen.
Ennen maalaamista
Maalaamisen jälkeen
Suojuksiin tulee vielä lisätä suuret ”piikit” tuohon korkeimmalle kohdalla aivan pään viereen tulevaan reunaan. Suojusten yli tulevat kulkemaan myös vyöt ja muutama köyden pätkä olisi vielä kiinnitettävä. Muutoin noi oliskin sitten valmiit. Kiinnitysmekanismia mietin vasta, kun saan asuun kuuluvan liivin sellaiseen vaiheeseen, että on mietittävä mihin olkasuojukset kiinnittyvät.
Koulussa sen sijaan kaavoitellaan ja suunnitellaan 5 kappaleen jakkumallistoa. Kaavoituksessa pyörittelemme erilaisia naisten, lasten ja miesten kaavoja pienessä koossa ja kuosittelemme erilaisia malleja, mikä on todella mielenkiintoista ja opettavaista, mutta samalla todella uuvuttavaa 8 tunnin pätkissä. Opin kuitenkin paljon nuilla tunneilla, mikä kannustaa ja motivoi (: Jakkumallisto on vielä alkutekijöissä, mutta ideataulu on selvä, samoin suunnittelun pohjalle valittu taideteos. Taideteokseksi valitsin alla olevan, Patrick St. Germainin maalauksen ”Winter warmth”, josta sain teeman mallistolleni.
Minuun puri maalauksen yksinkertaisuus ja värit, joita aion käyttää mallistossakin. Maalauksen jylhä, talvinen metsä puhuttelee surumielisyydellään ja rauhallaan. Tekisi mieleni lähteä kävelemään kohti maalauksen horisonttia hiljaisuuden keskellä ja nauttia itsenäisyydestä.
Minua inspiroi suuresti myös kangas, jonka löysin koululta toteutettavaa jakkua varten (yksi suunnitelluista jakuista on toteutettava sellaiseen vaiheeseen, että se on vuoria vaille valmis) ja aion kulkea sen viitoittamaa tietä: kangas on erittäin pehmoinen ja miellyttävän tuntuinen iholla, ei kuitenkaan liian paksu. Haluan suunnitella sen innoittamana sieviä jakkuja eri hihanpituuksillä, joita voisi käyttää syksyllä ja kevättalvella.
Kuvia ideoistani ja jakkuluonnoksista heti, kun on jotain näytettävää.
Edistyskuvia aseesta. Molemmat osat on nyt maalattu ja kuumaliimattu yhteen. Huomenna käyn ostamassa siihen ketjua, joka on tarkoitus kiertää sekä tykin että varren ympärille (ikäänkuin koko helahoito olisi kasassa sen voimalla).
Kepakkohan sen siinä paperclay-kerroksen, hiomisen, maalaamisen ja ”ruuviyksityiskohdan” jälkeen. Koitin maalata keppiin eräänlaisia puulle tyypillisiä uurteita, mutta ne eivät ehkä aivan luonnollisilta näytä… No, mutta kaukaa ne ovat ihan uskottavia (uskottelen näin itselleni :–D).
Ja sitten tämä metallinen hohtoinen tykki ilman horde -kuvioita. Tämä sai saman käsittelyn paperimassailun jälkeen eli pintaan paper clayta, sitten ankaraa hiomista, maalaamista sekä yksityiskohtien kiinnittämistä. Pinta jäi rosoiseksi, mutta mielestäni ei olisikaan oikein uskottavaa hunterilta kävellä sisään coniin uuden, äärimmäisen sileän, kiiltävän ja käyttämättömän aseen kanssa :—D Se kertoisi joko siitä, ettei asetta ole käytetty mihinkään tai sitten sitä on huolettu todella hyvin. Rosoisuus rokkaa ja on hunterille ominaisempaa~
Tältä aseeni näyttää nyt :—) Olen siihen tyytyväinen, vaikka se ei täysin täsmää alkuperäisen kanssa. On mukavaa työstää tällaisista vähän oman näköisiään ja uskonpa ettei kukaan cossaaja tekisi tismalleen samannäköistä asetta tai asua, vaikka vertauskuvana olisi sama hahmo? On myös pysyttävä omien taitojensa rajoissa ja siksipä tavoitteet olisikin hyvä asettaa osaamisensa mukaan, vaikka aina on tietenkin suotavaa pyrkiä parempiin suorituksiin (—:
Huomenna siis luvassa ketjujen kiinnitys ja valmiista aseesta on tänne tulossa vielä kuvia myöhemmin, mutta ennen seuraavaa cossipäivitystäni tänne, tahdon edistyä olkasuojusten kanssa sellaiseen pisteeseen, että on jotain näytettävää.
Frostbite häämöttää uhkaavan lähellä ja vaikka aikaa on 2½ kuukautta, ahmaisee joululoma ison osan työstöajasta pois (kotona on toki ompelukone, mutta muun työskentely on mahdotonta PAITSI jos olisi auto, jolla roudaisi työkalut ja matskut sinne ja takaisin hmmm…!). Mutta olen päättänyt mennä coniin oli cossini täydellisesti valmis tai puutteellinen. Kunhan kokonaisuus toimii puutteineen, olen tyytyväinen, sillä loput osat voin tehdä valmiiksi seuraavaa talvista, keväistä tai syksyistä conia varten (kesällä en asua päälleni laita, paistuisin nahkapaitaan ja -pantsuihin :–D).
Tällaista tällä kertaa, seuraavaksi taas jotain ihan muuta.
Edistyskuvia cosplay-projektistani. Koittakaa kestää!
Tältä aseen toinen osa näytti vaahdon valtaamana. Pohjana käytin tyhjää kanamunakennoa, mehupurkkia sekä puolikasta maitopurkkia :–D Pesin ne tottakai ensin. Mitä tuosta muotoitui? Sen näet seuraavassa kuvassa.
Demonstraatio siitä, miten aseeni näistä aiemmin esitellyistä kahdesta osasta muodostuu: kepakko toimii siis aseen vartena ja tykki sijoitetaan sen päälle (teipit eivät demonstroi mitään, testasin vain miten ase toimii käsittelyssä). Tykki on siis tuo mystinen pitkulaläjä edellisestä kuvasta ja tässä molemmat kappaleet ovat muotoiltuna ja teipattuina seuraavaa vaihetta varten. Tässä vaiheessa on tärkeää saada pinnoista mahdollisimman tasaiset mikäli esineiden ulkoasu sitä vaatii! Kuvan ottamisen jälkeen minun oli pakko purkaa tykin teippaukset ja siloitella pinta pyöreämmäksi. Käytin apuna hiekkapaperia, joka teki pinnasta ihanan tasaisen.
Tykki tasoittelun ja muutaman yksityiskohdan jälkeen (huomattavasti parempi lopputulos, kun malttoi hioa pintaa). Tykin päädyssä sojottava yksityiskohta oli turha tässä vaiheessa ja jouduin ottamaan sen pois, mutta tulipahan muotoiltua valmiiksi.
Olkasuojukset teipityksineen ja yksityiskohtineen. Mukava materiaali tuo vaahtomuovi: taipui tahtooni ongelmitta. Vaahtomuovin lähteenä tosiaan vanha jumppapatja.
Sitten seurasikin mukava paperimassavaihe aseen osalta eli sanomalehtiä silpuksi. Vedestä ja liimasta tein pitävän seoksen ja sudin avulla rupesin ”maalailemaan” sanomalehtipalasia kiinni aseen pintaan. Saman käsittelyn sai myös tykki, mutta olkasuojuksista jätin tämän vaiheen pois (saas nähä mitä lopputulos asiasta tykkää..). Maalailu tuli hoidettua parissa päivässä ja lopputuloksena jämäkät osat.
Paper claylla päällystetty olkasuojus. Paperimassa kerroksen puuttuessa teippaukset meinaavat aavistuksen kuultaa läpi, mutta katsotaan miltä pinta näyttää hiomisen jälkeen: mikäli tulos on kökkö, pistän suojuksiin paperimassakerrokset ja lisään uuden paper clay -kerroksen. Paper clay on mielenkiintoinen materiaali, koska se on kuivuttuaan todella kevyttä, suht tasaista ja helppoa hioa. Sen kanssa on mukava työskennellä, joten luultavasti turvaudun siihen myös jatkossa. Paper clayta saivat pintaansa suojusten lisäksi aseet. Paksuimmissa kerroskohdissa paper clay näyttää hieman halkeilevan, mutta ne hoituvat paikkaamalla.
Seuraava pohdinnan kohde on suojusten vaahtomuoviyksityiskohdat: päällystänkö nekin paper claylla vai kokeilenko vaan gessota ne pariin otteeseen? Katsotaan miten käy. Sittenpä olisi maalauksen vuoro, jota odotan todella innokkaana! Maalaaminen on mukavaa, mutta ensin täytyy testailla miten saan halutut sävyt ja ulkonäön.
Bonuksena täysin aiheeseen kuulumattomana kuva ihanasta ja raivostuttavasta kanistani, Rumpalista. Rotu on kääpiöluppa, sukupuoli uros ja ikää 3½ vuotta :–) Kuva on otettu tänään.
Suurimpana jaksotehtävänä koulussa on tällä hetkellä kamppanjamuotoisen minimalliston suunnittelu satunnaiselle yritykselle. Malliston on voinut tehdä joko mekoista tai takeista mielensä mukaan. Omana valintanani olivat mekot ja tällaista jälkeä syntyi:
Tietokoneella tuotettava grafiikka ei ole vahvimpia puoliani, mutta ajattelin kuitenkin yrittää ja toivon, että mekkojen ideat ja yksityiskohdat käyvät kuvasta ilmi. Ajatuksenani oli ennen kaikkea luoda monikäyttöisiä mekkotunikatyylisiä vaatteita, joita voi halutessaan pukea eri tavoin esimerkiksi vöiden ja korujen avulla. Koska on kyse kamppanjatuotteista, niissä on täytynyt huomioida kustannus- ja tuotantopuoli, jotta tuotteet olisivat realistisesti ajateltuna mahdollisia toteuttaa.
En koskaan ole pahemmin piitannut iltapuvuista tai muista sellaisista koreista mekoista (toki ne ovat kauniita ja upeita päällä, mutta eivät vain suunnittelun näkökulmasta ole minun juttuni), vaan olen aina pitänyt käytännönläheisestä suunnittelusta, jotta designejani voisi käyttää arjessa kuka vain.
Cossin suhteen asiat etenevät myös ja olenkin ahkerasti työstänyt asetta ja olkasuojuksia, huomenna pääsen itseasiassa aloittamaan paperimassaurakan eli käyn läpi ainakin aseen alaosan, jonka jälkeen siirryn testailemaan paper clayta (sekin on minulle aivan uusi materiaali, jonka kanssa työskennellä) olkasuojuksiin ja aseeseen. Jännää~!
Jaksoa on jäljellä enää viikko, jonka jälkeen alkaa 2 viikon syysloma, hip hei! Tää suuntaa välittömästi perjantaina kotikulmille ja pysyy siellä visusti loman ajan. On se vaan ihanaa käydä kotona ~<3 ”Oma koti kullan kallis” ja ”Oma maa mansikka, muu maa mustikkaa” pitävät täysin paikkansa: ei ole toista samanlaista paikkaa kuin oma koti. (Aivan, en koe tämän hetkistä asuntoa kodikseni, koska tiedän sen olevan vain väliaikainen. Vaikka tässä asustankin poikaystäväni ja kanini kanssa, on se oikea koti kuitenkin äidin ja isän luona maalla 1½ tunnin ajomatkan päässä :–))
Olen päässyt jo hyvin alkuun Blood Elf Hunter -cossini kanssa ja aloitin työstämään asuun kuuluvaa asetta sekä olkasuojuksia. Olen aivan tohkeissani ja palan innosta työstää projektia eteenpäin päivittäin. Olen myös innostunut käymään kuntosalilla, mikä on mielestäni vielä paljon oudompaa kuin polyuretaanipurkki kädessä riehuminen parvekkeella huivi naamalla (suojaa huuruilta)..
Alla kuvasarja olkasuojusten ja aseen työstämisestä seuraavaan cossiini. Käytetyt materiaalit: kartonki, maalarinteippi, ilmastointiteippi, puutikku, polyuretaani. Työkaluina ”mattoveitsi” ja vanha leipäveitsi (nopeuttaa veistämistä kummasti!).
Aloitin muotoilemalla kartongista raakileet, joiden ympärille olkasuojukset tulisivat rakentumaan. Mallailin kartonkia olalleni peilin edessä ja tein suuripiirteiset suunnitelmat olkasuojuksista. Mieluummin reilun kokoiset, koska aina on helpompi pienentää kuin suurentaa, jos huomaa mittavirheitä.
Maalarinteippi pitämässä olkasuojuksen leveyden hallinnassa (kapeni lopulta hieman polyuretaanin vaikutuksesta, koska fiksusti aloitin kasaamaan vaahtoa suojuksen ollessa juuri tässä asennossa, järkevämpää oli ollut antaa suojuksen olla normaalissa, olalla olevassa asennossa :–P Noh, virheistä oppii!).
Aseen alemman osan tukirakenne: kartonkia, puukeppi, jesaria ja maalarinteippiä. Visuaalisesti niin kaunis~… Not.
Leikin joskus aikaisemmin polyuretaanilla (=saumauseriste) ja tuolloin tekeleeni epäonnistui täydellisesti. Tällä kertaa olin vahingosta viisastunut ja maltoin odottaa vaahdon kuivumista aina seuraavaan päivään. Kuvassa vaahdon peittäminä ase ja olkasuojukset. Vaahtoa muuten kuluu yllättävän paljon, joten kannattaa varautua useampaan kauppareissuun…
Aseen osa vuoltuna oikeaan muotoonsa ja päällystettynä maalarinteipillä. Teippi tukevoittaa rakennetta ja tuo tasaisen pinnan, jonka päälle on helppo lähteä kasaamaan paperimassaa tai paper clayta.
Poikakaverin vihjeestä testasin vanhaa leipäveistä vuolemisessa ja se nopeutti HUOMATTAVASTI olkasuojusten muotoilua. Ekan suojuksen vuolin mattoveitsellä ja siinä meni reilut 3 tuntia, leipäveitsellä homma hoitui reilussa tunnissa! Mattoveitsi on silti hyvä apu tarkemmissa yksityiskohdissa ja se leikkasi pohjana ollutta kartonkia vaivattomasti (jouduin pienentämään olkasuojuksia huomatessani niiden olevan liian massiiviset).
Kuvassa olkasuojukset teipattuina ja alareunat leikattuina oikeaan, todellisuutta vastaavaan muotoonsa. Paperikaavat tein muotoilemalla ison arkin paperia suojuksen ylle, tekemällä tarvittavat laskokset saadakseni paperin ”nuolemaan” suojusta ja piirsin päälle toivotut yksityiskohdat. Leikkasin kuvion irti paperista ja täsmäsin muodot ottamalla kaavasta kopion.
Kuviot olen jo leikannut vaahtomuovista (kierrätin ja käytin vanhaa jumppa-/retkipatjaani, jolla ei ole ollut käyttöä sitten reiluun vuoteen…) ja kiinnittänyt kuumaliimalla olkasuojuksiin. Seuraava vaihe on lisätä timangiyksityiskohdat ja siirtyä sitten päällystyshommiin. Mietin vielä teenkö sen ensiksi paperimassalla, gessolla ja sitten paper claylla vai miten olisi järkevintä. Myös aseeseen kuuluvan yläosan tukirakenne on väsätty (tällä kertaa kierrätin kananmunakennon, appelsiinimehupurkin ja puolikkaan maitopurkin + pätkä puutikkua, joka kasattiin maalarinteipillä) ja päällystetty polyuretaanilla.
Lisää kuvia tulossa myöhemmin.
Polyuretaani on minulle uusi tuttavuus, joten sen työstäminen on vielä hakusessa. Se on kuitenkin huomattavan kevyttä materiaalia ja suhteellisen jämäkkää, kun sen tukee ja päällystää hyvin. Aion ehdottomasti hyödyntää tämän oivan materiaalin jatkossakin, vaikka sitä kuluu suhteellisen paljon (yhteensä aseeseen ja olkasuojuksiin sain uppoamaan 4 purkkia, mutta koska en ollut vielä tietoinen vaahdon hurjasta laajenemisesta, olisin varmasti säästeliäällä suihkuttelulla selvinnyt 3:lla).
Kyllä. Olen metsästäjä tammikuussa, nimittäin Blood elf Hunter Desuconin Frostbitessä!
Innostuin Traconin jälkeen suunnittelemaan heti seuraavaa cosplay-asua ja, koska wowiukkelina oli niin khuulia, tahdon kokea sen uudestaan toisenlaisella hahmolla. Olen pelannut WOWissa warlockilla, warriorilla ja hunterilla, joten haluan tehdä hunterin. Olen jo valinnut mieluisimman setin ja aseen itselleni, mutta ne pysyköön salassa toistaiseksi. Olen jo kuluttanut useita tunteja tutkiessani erilaisia menetelmiä ja materiaaleja cossin ja erityisesti propin toteuttamiseen.. Liian innokas?
Jeij, sain käsiini ostamani KERAn <3 Kyseessä on KERAn 104. lehti, julkaistu maaliskuussa 2007. Sisältö oli jälleen kerran jotain ylitsepursuavaa: hitonmoisesti kuvia vaatteista, yksityiskohtia, kenkiä, kynsien stailausohjeita, laukkuja… Mitä vain kuvitella saattaa :–D Tästä syystä juuri pidän näistä lehdistä ^-^!
Alla muutamia skannauksia sivuista ja lempivaatteistani.
Lehden kansikuva, jossa komeilee japanilainen naisrokkari Anna Tsuchiya (hän kuuluu myös omiin suosikkeihini).
(Ja kuin tilauksesta musiikkivehkeestä rupesi soimaan Annan biisi ”Lucy”, joka soi myös animesarjassa NANA.)
Olen merkinnyt omia suosikkikokonaisuuksia pinkillä sydämmellä. Alla olevassa skannissa mustakokonaisuus kivalla takilla ja hameella toimii, samoin hame yhdistettynä ruudulliseen villapaitaan. Näyttää sellaiselta asuyhdistelmältä, jota voisi pitää talvella kylmilläkin pakkasilla (muistaa vaan huolehtia, että jaloissa on riittävän paksut sukkahousut, pitkikset tms.!).
Rakastan kuvan sinimustaraidallista rönsylähametta *3* Siinä on ihanat leikkaukset, epätasainen helma ja söpö rusetti. Pitäisin!
Tuo ruskea, nilkkamittainen hame ihastutti heti <3 Noi olis täydelliset myös housuina, ehkä paremmat jopa niin.. Pistivät heti silmään sivun käännettyäni, laittaisin nuo jalkaan heti~
Ylemmästä sydämestä alaspäin mennen: rakastan tuota liivihässäkkää, joka on puettu sinisen paidan päälle. Se näyttää tyylikkäältä ja toimisi asusteen tavoin hyvin erilaisissa asukokonaisuuksissa. Tosi kiva! Toisen sydämen sai alapuolella oleva söpö, rento look. Etenkin alaosa viehättää, tykkään. Sivun parhaimpana kuitenkin 3. sydämen ansainneet polven ylle ulottuvat, ruudulliset shortsit (tai sanoisiko jopa pantsut ;–D), joissa roikkuu kivoja koruja ^-^ Olen rakastunut shortseihin ja polvihousuihin jo aika päiviä sitten ja rakkauteni niitä kohtaan vain syvenee. Tällaiset pääsisivät myös taatusti vaatekomerooni (joka kaipaa by the way raikkoamista taas vaihteeksi -___-”).
Rakastan kerrospukeutumista. Tässä sydämen on vienyt asukokonaisuus, josta kerroksia ja maanläheisyyttä löytyy. Ihana, söpö, tyttömäinen, rento. Harkittu kokonaisuus.
Lopuksi vielä aiemmin mainitsemaani kynsien stailaukseen liittyvä skannaus. Japanilaiset ne sitten osaavat nämäkin jutut: vaihtoehtoja on miljoonia ja stailauksien teemoja on rajaton määrä aina brittiläisyydestä yksisarvisiin~
Ostin viime viikolla KERA-lehden käytettynä ja tässä nyt kovasti odottelen sen tipahtamista postiluukusta. Omistan tasan 1 KERA-lehden, mutta se on ehkä inspiroivimpia asioita mitä omistan *3* Japanissa kaikki on niin erilaista ja monipuolista, kuten aikaisemmin on tullut todettua, joten pystytte ehkä kuvittelemaan sitä runsautta, mitä lehden pursuavat~
Aukeama KERA-lehdessä voi näyttää vaikkapa tuollaiselta. Kuvissa punk-/rock-henkistä vaatetusta ja hyvältä näyttää!
Muotinäytöstä koskeva suunnitteluprojekti alkaa olla loppusuoralla – lauantaina on näytös ja asu valmistunee huomenna. Teen sitä yhteistyössä luokkakaverini kanssa ja saimme innoitteen suunnittelutyöhömme yllättäen japanilaisesta geishasta. Yhdistimme obia ja kimonomaista kietaisutyyliä ”esihistorialliseen” turnyyriin yhdessä varsin pirteiden värien ja lopputuloksesta on tulossa vähintäänkin näyttävä ja erottuva! Työstäminen on ollut hauskaa ja vaikka puvun kasaaminen tarkoittaakin lähinnä käsinompelua, on se ollut mukavaa vaihtelua koneompelulle. Kuvia asusta luvassa myöhemmin.
Inspiraatiokuvia liittyen muotinäytöspukuun.
Antanee jonkinlaista mielikuvaa siitä, miltä puku näyttää. Yhtä hienostuneet materiaalit eivät ole kyseessä, sillä projekti pyritään toteuttamaan mahdollisimman edullisesti, joten kierrätys kunniaan! Käytimme puvussamme käytettyä vyötä, tarranauhaa, vanhaa lakanaa, sanomalehtiä, koululta löytyneitä kankaita (”verhokankaita”, satiinia) ja omista varastoista löytyneitä neppareita. Tylliä saimme tehtäväksiannon puitteissa työllistäjältä. Vielä pari päivää puvun parissa työstämistä, sitten kenraaliharkat, puvun valokuvaus ja näytös.
Puuh. Toivon vain, että puku on valmiina työllistäjän mieleen eikä räjähdä lavalla (tai muuta todella odottamatonta!) ;–D
Tracon -viikonloppu Tampereella oli mahtava~! Kavereiden seurassa oli kivaa aivan alusta loppuun ja kanssapukuilijoilta löytyy upeita cosseja. Narikan väki oli ystävällistä, vesipisteistä pidettiin suht hyvin huolta eikä lämpötila Tampere-talossa noussut koskaan liian korkeaksi. Sääkin suosi, joten ei valittamista ^-^
Meillä oli aikaa myös pieneen photoshoottaukseen, jossa kuvaajana toimi kaverin kaveri. Alla muutama kuvanen minun ja ystäväni World of Warcraft -asuista.
Lähikuvaa Human Warlock -asustani ja aseenani toimineesta staffista. Silmissä punaiset piilarit, jotka toivat hahmoon lisää intensiivisyyttä ja uhan tunnetta.
Cossi kokonaisuudessaan.
Valmiina taisteluun! Kuvassa ystäväni Draenei Warriorina.
Conikävijä Uideon ottama kuva.
Conista jäi kaiken kaikkiaan positiviiset muistot ja kohokohtana oli ehdottomasti Yoshihiro Takahashin nimikirjoituksen saaminen. Jonotin lippua kyseiseen signeeraustilaisuuteen miltein 2 tuntia ja sitten itse nimmaria jonottaessa sydän takoi tuhatta ja sataa enkä meinannut saada sanoja suustani oman vuoroni tullessa. Sopersin kuitenkin ulos lausahduksen: ”It’s an honor to have you here” ja saadessani nimmarin kiitin siitä tietenkin japaniksi. Muita mukavia hetkiä conista: photoshoottaus, kanssaconittajien kanssa jutustelu, Hopeanuoli- musikaali ja cosplay-kisat. Myyntipöydiltä löysin mansikan makuista Pokkaa ja Hopeanuolen suomen kielisen mangapokkarin 1. osan erikoispainoksen :–3
Jos jotain kritiikkiä pitäisi antaa niin cossikisaan yleisöksi haluavien tuli hankkia liput myyntipöytien luona sijaitsevalta Traconin pöydältä. Asiasta vain ei tiedotettu missään (maininta oli toki tapahtuman kotisivuilla), vaikka tiedon olisi olettanut löytyvän ohjelmistolehtisestä. Tieto kävi ilmi vasta jonottaessa yleisöön, mutta ehdimme onneksi kipaisemaan tarvitsemamme liput ja pääsimme katsomaan kisaa. Puistikko oli myös urakoinnin alla, joten siellä ei voinutkaan hengata aiempien vuosien tapaan. Onneksi hengailutilaa oli tarjolla sen verran runsaasti muutenkin, ettei se haitannut conifiilistä.
Jälleen cosplay-painoitteinen postaus, mutta seuraavalla kerralla luvassa asiaa muodista ja suunnittelusta. Siihen asti moi~! ^^/
Tutkiskelin hieman suunnittelijoiden mallistoja syksylle 2011. Olen todella nirso vaatteiden suhteen, joten joskus on todella hankalaa löytää suunnittelijoiden mallistoista omaa silmää miellyttäviä asukokonaisuuksia. Olen tehnyt vasta pientä taustatyötä, mutta muutamia helmiäkin onnistuin bongaamaan. Alla jokunen kuva pienen selostuksen kera, nauttikaa.
Limi Feun malliston antimia. Olen aina tykännyt kerroksellisuudesta ja tästä kokonaisuudesta sitä löytyy. Värit ovat harmoniassa keskenään ja myöskin hyvin tunnusomaiset Limille ja itseasiassa hänen isälleenkin (Yohji Yamamoto). Helma näyttää liikkeessä upealta ja tuollaisen kokonaisuuden voisi hyvinkin kuvitella ylleen vilpoisana syyspäivänä ^^
Kerroksia lisää! Kuvan asu Twenty8Twelven mallistosta ja tämäkin näyttää sellaiselta minkä voisi kuvitella itsensä päälle. Hillityt värit sopivat asuun.
Tää on vaan jotenkin niin makee! Poikamainen kokonaisuus: kiva liivitakkihässäkkä, puvun housut ja turkis. Kaikki osat pelaavat yhteen ja luovat kutsuvan kokonaisuuden, vaikka turkikset eivät koskaan olekaan olleet se mun juttu. Maskuliinisuus naisten vaatteissa on myöskin eräs asia, joka on kiehtonut minua kerroksellisuuden lisäksi. Vaatteet Vivienne Westwoodin mallistosta.
Seuraavaksi jälleen Viviennea, mutta Red Labelin muodossa. Katsokaa miten söpö! Shortseista olen innostunut vasta viime aikoina ja nää ois just hyvät vaikka itsellekin jalkaan laittaa. Neuletakki, polvisukat.. toimii ^-^!
Red Labelia jälleen. Tässä on samaa fiilistä kuin yllä olevassa kuvassa, mutta hameella. Tämän kaltaiset kokonaisuudet miellyttävät silmää, koska asussa on tasapainoisuutta ja harmoniaa, värit tukevat tätä tunnelmaa. Eläinkuosillinen viitta/keepi ei ole ehkä ihan nappi, mutta muutoin moitteeton minun mielestäni.
Tällaista löysin tälle kertaa, mutta tutkimusmatkani syksyn mallistojen tiimellyksessä jatkuu yhä. Mielipiteitä ja kommentteja näistä poiminnoista? Täytyy tietenkin muistaa, että jokaisella on se oma tyylitajunsa ja nämä ovat minun näkemyksiäni onnistuneista muotiluomuksista syksylle 2011. Mutta hyvä vaan, että on olemassa monenlaisia näkemyksiä ^-^
